Kenttä
Hyvä askellajiratsastukseen sopiva kenttä saviselle pellolle?
Tupasvillan tila päätti rakentaa ensin kunnollisen kentän, ja tallin vasta, jos rahaa jää. Kentän kustannusarvio kannattaa teettää ammattilaisilla ja viisainta olisi vertailla arvioita.
RATSASTUSKENTÄN RAKENNUSKUSTANNUKSIEN ARVIO 2007 Kangasalla
Kentän koko 23X30 m, tasaista peltomaata
Salaojasora 28 m3 44 tn 450€
Täytesora 160 m3 256 tn 2000€
Murske 0-11 120 m3 192 tn 2000€
Salaojaputket ja kaivot 810€
Työ poisto 20 h 61€/h 1220€
Työ täyttö 60 h 61€/h 3660€
YHTEENSÄ 10.540€
Lisäksi maisemointi, ojanylitys sekä koneet ja sora-autot kantava tie (30 m) yht. n. 500—1000€.
Suunnitelma:
Kaivetaan 20 cm vanhaa maata pois ja muotoillaan maa keskustasta poispäin viistäväksi. Täytetään kovettuvalla soralla 20 cm. Kovetetaan maantiivistäjällä. Mursketta 20-30 cm, tiivistetään maantiivistäjällä. Ympärille kaivetaan sorapinnan alareunan alle salaojat. Poiskaivettu maa voidaan maisemoida kentän ympärille 5—6 metriä leveäksi kaistaksi, jolloin isolta maan siirrolta vältytään. Ratsastuskentän pinta on 20-30 cm nykyisen pellon pinnan yläpuolella.
Poikkileikkauskuvasta kentän päädystä (Klikkaa kuvaa suuremmaksi!)
0-11mm kokoinen kalliomurske on pölyämätöntä ja liettymätöntä. Se on juuri sopivaa askellajiratsastukseen, sillä se ei upota kuten tavallinen hiekkakenttä. Kavio painuu vain kengän verran murskeeseen.
Kenttä aidattiin ilman kestopuuta. Aitatolppina ovat kuusipuiset laidunpylväät, joiden kärjet liotettiin rautavithrillivedessä ja rungot käsiteltiin tervaöljyllä. Kaksi kierrosta puutavaraliikkeen vajaakanttista raakalautaa sai ylleen valkoisen maalikerroksen.
Kenttää valaisee korkean pylvään nenässä nököttävä suuritehoinen halogeenilamppu.
Kolmen vuoden ahkeran käytön jälkeen kenttä on toiminut moitteettomasti, jopa rankkasateiden piiskamana kesänä 2008. Keräämme jokaisen käyttökerran jälkeen lantakasat kentältä, niin seuraavan käyttäjän on mukava tulla.
Pyöröaitaus
Pyöreän harjoitusaitauksen halkaisija on n. 10 metriä. Pyöröaitaus on tarkoitettu maasta käsin työskentelyyn, mutta siinä on hyvä myös opettaa aivan vasta-alkajille ensimmäisiä ratsastuskertoja. Pienen kentän aitojen sisällä hevosen ohjailu itsenäisesti tuntuu turvalliselta. Pyöröaitauksessa ei kuitenkaan koskaan pyöritä 15 minuttia kauempaa kerralla, jotta hevosten jalat eivät kipeydy.
Pyöröaitaus perustettiin huomattavasti vaatimattomammin kuin iso kenttä, sillä siihen ei kohdistu niin kova rasitus. Kuorimme vain pintamaan pois, levitimme suodatinkankaan ja täytimme alueen murskeella alkuperäiseen korkeuteensa. Aidan teossa oli hyvä laskea tolppien paikat aivan millilleen jotta pyöreä muoto säilyi – pienikin heitto kertautui äkkiä, ja ilman laskelmia olisi aitaus ollut hyvinkin mielenkiintoisen muotoinen.
